Otetaankin vaihtolavan sijasta alusta jonne voi heittää kaikki ilmoitukset ja ideat materiaaleista ja jätteistä!
Ja kännykän näytölle nappi, jota riittää painaa, ja ilmoittaa asia. Katso myös Vertaissihteeritoiminta.
Työdokumentti Hukkapuun kierrätysideoita, GoogleDoc
Linkillä kommentointioikeus, ja tarvittaessa voin antaa muokkausoikeuden, jos haluat enemmän työstää näitä ideoita.
Joitain löytämiäni yrityksiä ja toimijoita:
RestWaste Oy, Spolia Design Oy, Materiaalitori, Ytekki
AMKK:n lehtori Petri Laitisen kirjoituksesta Alustatalous rakennusalalla saattaa löytyä hyödyllisiä ja inspiroivia ajatuksia ja hakusanoja.
Ongelma:
Paljon käyttökelpoista puuta menee esim. tehtaissa puujätelavalle (esim. koska sarjavalmisteisella tuotteella on joustamattomat laatuvaatimukset, mutta puussa on pieniä vikoja ja ihmiset tekevät virheitä, ja koska jämien käyttöä ei vaan ole ajateltu, niitä ei luontevasti pysty aina säästämään), vaikka siitä voitaisiin edelleen tehdä vaikka mitä, jos puu löytäisi sinne, missä kunkin kokoista ja tyyppistä kalikkaa tarvitaan.
Näin Joensuun Tavaratorilla pyöreitä, kahden kärjet vastakkain olevan kartion muotoisia jakkaroita (keskikohdan paksuus ehkä 2/3 ylä- ja alapään paksuudesta), joiden ulkopintaan oli ilmeisesti yksinkertaisesti liimattu erilaisten, paljolti vajaakanttisten lautojen päistä sahattuja paloja, luultavasti siis päiden suoristussahauspaloja. Oikein fiksua sikäli kun jakkaran koristelua pitää tarpeellisena.
Ratkaisun aineksia:
- Uuden puun kaupan rinnalla meillä voisi olla käytetyn puun kauppaa: sen sijaan että puun käyttäjä ostaisi pitkää lautaa, hän voisi keräillä esim. pituuden ja dimension mukaan tarvitsemiansa puita (rakennusoutlet.com on yksi hyvä askel, vaikka käytettyä tavaraa siellä ei taida juuri olla, vaan enemmänkin ylijäämäeriä ym.)
- Valmistetaan tavaraa käytetystä puusta ja myydään sellaisena kuin se on, luovutaan jossain määrin tasalaatuisuudesta, mutta täytetään silti asiakkaan tarpeet: yleisesti ottaen tarvittaisiin laatuvaihteluiden, -virheiden ja puutteiden optimointia, joka ohjaa kullekin asiakkaalle ne viat, jotka eivät hänen käytössään merkitse mitään – toki vähän halvemmalla ne.
- Tietotekniikka mahdollistaa sen, että pieniin merkitseviin paloihin pilkotun kysynnän pohjalta voidaan laatia eräkohtaisia laatuja, ja löytää mainiosti niitä vastaavia puueriä. Jos rutiinilla kerätään ilmoitukset vapautuvista eristä ja luokitellaan ne sopivasti, saadaan riittävän laaja tarjonta, ja sen myötä on mahdollista valita mahdollisimman sopivaa puutavaraa. Silloin työstämistä ei tulisi ehkä enempää kuin uuden puun tapauksessa, koska valmiit pinnat ja muodot ovat myös käyttökelpoisia. Ilmoittamista ja hakemista järjestetään jatkuvasti helpommaksi, nopeammaksi ja automaattisemmaksi: ja kun joku volyymi alkaa kulkea omalla painollaan, lasketaan limborimaa pienempään volyymiin tai tarkemmin määriteltyihin laatuihin.
- Kun rakennetaan, niin mietitään mitkä on vaatimukset ja mitä pituuksia tarvitaan; ilmoitetaan ne järjestelmään, ja katsotaan olisiko jotain sopivaa. Samoin kun suunnitellaan uusi tuote, jota on tarkoitus tehdä enemmän, voitaisiin julkaista kysyntä optimaalisista aihioista. Kun katkaiset tai halkaiset, vältä sellaisten jämäpalojen tuottamista, joista ei saa helposti enää mitään, mutta jotka kuitenkin vievät turhan suuren osuuden ainetta.
- Sopivia verkostoja hukkapuun tuottajien ja uudelleen käyttäjien välille: esim. rikkinäisten kuormalavojen ym. pakkausten ja tilapäisten työmaarakennelmien purkaminen ja materiaalien talteenotto ja lajittelu: tarvetta erilaisille järjestelyille. Ne tarjoaisivat talkoomahdollisuuksia yhdistyksille ja avoimesti kaikille halukkaille
- Hyvinkin pienistä palikoista voi tehdä esim. kahvoja, laatikoita, leikkuulautoja, jne: pienet verstaat ja yksityiset ja koulut voisivat saada joutilaille koneille ja tiloille tuottavaa käyttöä myös valmistamalla alihankintana teollisuudelle osia, ellei mitään kekseliäämpää. Uusien investointien sijasta asioita voitaisiin tehdä hajautetulla tuotannolla.
- Usein esim. tehtaalta lähtevä työntekijä heittäisi peräkonttiinsa tai -kärryynsä muutaman säkillisen tai nipun jotain kalikkaa, ja veisi ne matkalla seuraavaan kohteeseen.
- Motivaationa yhteistyöhön tulisi olla hyöty. Pitää löytää se sieltä, missä se kulloinkin piilee.
Niin kauan kun energian käyttöön liittyy riskejä, haittoja, ja sillä on vaihtoehtoisia käyttökohteita, jotka voivat olla arvokkaampia, kuin hintalaput ilmoittavat, on järjetöntä polttaa puuta, jolla on lämpöarvon lisäksi monia hyviä käyttöominaisuuksia, jotka on saatu aikaan energialla; sahaus, kuivaus, höyläys, ehkä tehty oksattomaksi sormijatkamalla, yleensä suorakulmaista. Hyviä ominaisuuksia, joita osaa arvostaa jos yrittää tehdä niitä vain silmällä, kädellä, puukolla ja kirveellä. Vaikka energia olisi saatu puunjalostuksen sivutuotteita polttamalla, sen tuhlaaminen on edelleen tuhlaamista. Sivutuotteillakin voisi olla käyttöä puutavarana: tässä on tarjolla siistiä sisätyötä miettiä ja koordinoida sitä käyttöä, ääriesimerkkinä männyn tyvikaarnojen irrottaminen ehjänä tai mahdollisimman isoina palasina sisustuspaneeleiksi komeimmista tyvitukeista. Tukin pintaan vaikka jyrsittäisiin ”vinoristipyällykset”, ja saataisiin vinoneliöitä kaarnasta. Tavallisempana esimerkkinä kuoren hyödyntäminen ehkä kemiallisena raaka-aineena (?), ehkä pyrolyysillä tisleiksi ja biohiileksi (?) ja pintasaheiden käyttö jossain rakenteissa, listoissa tai esineissä. Voitaisiin pelastaa iso määrä puuta menemästä hukkaan. Säästö voi kertautua, jos jossain määrin korvaisi jotain ainetta kuluttavia harrastuksiaan tai palkkatyötään tekemällä kierrätystä, jossa käytetään paljon aivo- ja käsityötä fyysisen energian sijasta.
Esim: suorakulmaisen kolmion muotoinen kolmiorima:
- maalattavien kappaleiden alle: poikkileikkauksen optimimuoto kulmat noin 45/45/90, sallitaan noin 1:2,5 korkeus*kanta, pituus väh. 0,6 m, määrä n. 400 m (voi olla myös kooste vaikka kaupunkin kotimaalareiden tarpeista) -> jotkut saheiden särmäysjämät siis kelpaavat!
- koristelista-aihioiksi: jotain osittain edellisen kanssa limittyviä, osittain erillisiä kriteerejä, optimimuoto ehkä 1:3 suorak. kolmio, kenties toinen, pidemmän sivun reuna tulisi olla täysin puun muodon mukaan aaltoilevaa, toisessa voi olla sentin leveydellä sahan koskemia laikkuja.
Nuo nyt ei ole ihan ensimmäinen, mihin tarttua, mutta kovin pienikin roipe voi olla arvokasta, jos lopputuotteessa vaikka ulkonäkö on arvokas osa, tai jos saadaan vähennettyä huomattavasti kalliimman vaihtoehtoisen tavaran käyttöä käyttämällä jotain sopivaa jämää.
Habilis 